Tiede, tieteellinen, tutkimus, häh?
Tiede on usein terminä väärin käytetty kuvaamaan esimerkiksi koulutuksen tyyppiä tai koirankoulutuksen metodia. Tiede on kuitenkin prosessi tai toimintamalli, jonka tarkoituksena ja tehtävänä on selittää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä. Usein tämä tarkoittaa sitä, että tiede tutkii todellisuutta eri tutkimusmenetelmin, jotka tuottavat tuloksia, jotka ovat tiedemaailman ja tutkijoiden todennettavissa ja näin varmennettavissa tai kumottavissa. Tästä syystä tieteessä tapahtuu jatkuvaa edistymistä, koska usein havaintojen tai tutkimusmenetelmien kehittyessä, tutkijoilla on aina mahdollisuus kyseenalaistaa aikaisemmat tutkimukset tai johtopäätökset uuden tiedon valossa. Tiede pohjautuu todellisiin havaintoihin ja kokeisiin, ja on vastakohtana intuitiolle ja meidän jokaisen omalle mielipiteelle ja mutu-tuntumalle. Tästä syystä joskus tieteellisten tutkimusten löydökset tuntuvat oudolta ja sotivat omaa ajatteluamme vastaan. Meillä ihmisinä on vaikea omaksua ja vastaanottaa tietoa, joka on vastaan meidän omaa näkemystä, kokemusta tai uskomusta asiasta (kts. belief perseverance ja confirmation bias).
Tiede jakautuu useaan eri tieteenalaan. Ei ole olemassa koiratiedettä, joka tutkisi pelkästään koiraa kaikista koiraan liittyvien tieteenalojen kautta kuten eläinlääketieteen, käyttäytymisanalyysin, neurotieteiden, etologian ja niin edelleen. Tästä syystä halutessamme tietoa esimerkiksi koiran sairaudesta, hyödynnämme todennäköisimmin eläinlääketieteen tutkimustuloksia lukiessamme sairaudesta ja sen hoidosta. Harvoin koiran omistajina etsimme niitä kymmeniä tai satoja, joskus tuhansia tutkimuksia, missä kyseistä sairautta on käsitelty ja sen hoitoa on tutkittu saadaksemme tietoa sairaudesta. Me koiranomistajat emme usein edes tiedä mitä kaikkea, miten ja missä on tutkittu, vaan olemme tyytyväisiä kun koiramme saa avun sairauteen. Mieluiten vielä sen parhaimman, tutkittuun tietoon perustuvan vaikuttavimman avun.
Tiede ja koiran kouluttaminen
Mitä tieteellä on annettavaa koiran kouluttamiselle? Eläinten oppimista on tutkittu pitkään ja perusperiaatteet tunnetaan jo lähes 100 vuoden takaa ja jo tätä ennen Edward Thorndike todensi ehdollistumisen periaatteita ja julkaisi tutkimuksensa (Thorndike, 1898), jota voi pitää alkuna operantin ehdollistumisen tutkimukselle. Samoihin aikoihin Ivan Pavlov havaitsi tutkiessaan ruoansulatusta koiran avulla outoja sivuoireita, jotka haittasivat koetta. Tutkimusasetelmassa koiran oletettiin kuolaavan siinä vaiheessa kun sille annettiin ruokaa, mutta se aloittikin kuolaamisen toistojen jälkeen kuullessaan jo kellon äänen, joka kertoi kokeen aloituksesta. Tämä ilmiö on saanut nimen klassinen ehdollistuminen (Pavlov, 2010).
Näistä tutkimuksista on kulunut jo yli 100 vuotta. Miksi nämä ovat edelleen merkityksellisiä? Näiden tutkimusten päälle on rakentunut kymmeniä tuhansia uusia tutkimuksia, useita teorioita oppimisesta sekä malleja käyttäytymisestä. Näitä peruslakeja ei ole kumottu, vaikka rinnalle onkin rakentunut erilaisia teorioita myös ihmispuolelle. Tiede on luonut pohjan useiden kokeellisten tutkimusten ja havaintojen avulla, johon voimme koulutuksessa tukeutua. Tiede tutkii, havainnoi ja tarkentaa ilmiöitä, jolloin me kouluttajina ja koirien omistajina pääsemme nauttimaan tutkimustuloksista. Meidän ei tarvitse yrittää uskotella itsellemme että oma intuitiomme tai mutu-tuntumamme antaa parhaimman lopputuloksen, vaan voimme tukeutua saatavilla olevaan tietoon. Tietoon joka on todennettu, tutkittu ja varmennettu.
Miten tieteen tulokset näkyvät kouluttamisessa
Tiede on antanut koulutukseen paljon näkyviä tuloksia. Me tiedämme muun muassa miten saamme käyttäytymisen aikaan, miten sitä parhaiten vahvistetaan, missä iässä koiran kanssa tulee tehdä mitäkin, jotta saamme hyödynnettyä koiran kehitysvaiheet, miten tehokkaimmin ehdollistamme asioita eläimille, miten muokkaamme käyttäytymistä, saamme koulutettua ongelmallisten käyttäytymisten tilalle uutta käyttäytymistä tai mitä vaikutuksia, hyviä ja huonoja, ympäristöllä ja meidän käyttäytymisellä on koiran käyttäytymiseen.
Esimerkkinä tieteen hyödyntämiselle on esimerkiksi koiralle pelottavan asian muuttaminen miellyttäväksi. Tieteellisten tutkimusten perusteella tiedämme, että yhdistämällä aiemmin tietyn reaktion (käyttäytymisen) aiheuttamaan asiaan uuden seurauksen saamme muutettua koiran käyttäytymistä ja samassa myös mielentilaa. Kuulostaa hankalalta, mutta avautuu esimerkin avulla. Jos meillä on koira, joka reagoi sitä kohti puhaltamiseen hyökäämällä kohtii puhaltajaa, niin mitä voisimme edellisen tiedon valossa tehdä? Vastaus: Yhdistää puhaltamiseen uusi seuraus vaikkapa antaa koiralle herkku josta se tykkää. Intuitio varmasti sotii tätä vastaan. Miksi koiralle pitää antaa herkku, kun se hyökkää meitä kohti? Koska se yhdistää puhaltamisen ja sen seurauksen (tulee herkku) eli ehdollistamme koiralle nämä kaksi asiaa yhteen aiemman ehdollistuman sijaan. Tuntuuko vieläkin järjenvastaiselta? Tässä todisteaineisto oikeasta elämästä miten tämä vastaehdollistaminen toimii: https://youtu.be/sI13v9JgJu0. Vaikka prosessi on yksinkertainen niin huomioi, että kyseessä on kokenut kouluttaja, joka osaa hyödyntää tässä tilanteessa menetelmää.
Kiitos tieteelle ja tieteentekijöille, että kaikkea ei tarvitse keksiä itse eikä tarvitse luottaa omaan mutu-tuntumaan.
- Jari Parkkisenniemi
Lähteet:
Thorndike, E. L. (1898). Animal intelligence: An experimental study of the associative processes in animals. Psychological Monographs: General and Applied, 2(4), i-109.
Pavlov, I. P. (2010). Conditioned reflexes: an investigation of the physiological activity of the cerebral cortex. Annals of neurosciences, 17(3). Alkuperäinen kirjoitus vuodelta 1927.